30.7. Museopäivä

Päiväkirjamme tämänkertainen tarina alkaa aivan vuorokauden alusta eli keskiyön jälkeisestä ajasta. Tällöin ne muutamat harvat ja valitut kokosivat palapeliä öljy- ja otsalamppujen valossa muiden jo nukkuessa tyytyväisinä teltoissaan. Aamun sarastaessa herätys koitti tuttuun aikaan, klo 7.30. Aamupalalla oli tällä kertaa muroja, vlaata (paikallinen vanukas), jogurttia ja leipää. Aamupalan yhteydessä jokainen nappasi mukaansa päivän lounaan - hedelmän, välipalakeksin ja pillimehua muistuttaneen mehupussin. Ihanan täyttäviä nämä hollantilaiset lounaat! Aamupalan jälkeen matka jatkui tiskauksen kautta lipunnostoon, jossa tanssitaan aina alaleirin virallinen tanssi sekä joku ihme hollantilainen formulalaulu (täysi korvamato).

Päivän ohjelmassa oli Jambo Tours. Noin puolet porukasta menivät Utreichtin kaupunkiin ja rautatiemuseoon. Puolet lähtivät sotamuseoon.
Rautatiemuseo oli kaikkea muuta kuin tylsä vanhojen junien katselumuseo. Rautateiden historiaan alusta (eli 1800-luvulta) asti päästiin tutustumaan kuulokkeiden avulla tapahtuneessa opastuskierroksessa. Vanhaa rautatiekulttuuria esitteli myös kummitusjuna ja nykyaikaa virtuaalitodellisuusvuoristorata. Toki myös vanhoja vetureita ja junanvaunuja oli näytillä. Osa kehui myös museossa sijainneen kahvilan hampurilaisateriaa, ei tuo leirin lounas vissiin riittänyt...
Museon vessat olivat erikoiset mutta hienot: vesivessat ilman tylsää valkoista rengasta ja kantta, vain reikä kauniissa puupaneelissa. Vetäminenkin tapahtui vetämällä katosta roikkunutta narua ja miljöönä ilmeisesti vanha asemarakennus.

Museossa jokainen sai viettää niin paljon aikaa kuin halusi, vaihtoehtona oli omaa aikaa Utreichtin kauniissa kaupungissa. Osa kävi piknikillä ja osa shoppaili paikallisissa kaupoissa. Etenkin jäätelö maistui hyvältä lämpimässä säässä. Paluumatkalla takaisin leiriin päädyttiin kiertotielle rampin sulkemisen vuoksi. Kiertotie osoittautui yllättävän mukavaksi lisäksi. Sen aikana sai nukkua lisää tai ihastella Amsterdamin esikaupunkialueen maisemia laivoineen.
Toinen ryhmämme kävi sotamuseossa, maahinen matkusti paikan päälle Apache-helikopterilla. Paikalla päästyämme laitoimme reput metallihäkkeihin, joita vartioi vihainen vanha kääpä. Museo oli sisältä erittäin kaunis ja näimme kaiken Rooman valtakunnasta natsi-Saksaan ja Neuvostoliittoon. Suuressa hallissa oli esillä paljon panssarivaunuja sekä helikoptereita ja muutama hävittäjä. Ulkoa löytyi suuri määrä pöytiä sekä vihaisia amppareita, jotka rakastivat kaikkien eväiksi saamia omenoita ja banaaneja. Maahinen ja pari muuta kävivät ajelulla armeijan autolla. Matkalla takaisin museosta osuimme tulipalopaikalle ja jouduimme käyttämään kiertotietä takaisin leiriin.

Illalla ruokana oli couscousia ja jauhelihakasvisieni-pataa. Illan aikana Elias-vauva kierteli eri ihmisten syleissä ja osa porukasta tanssi Mokkiessa musiikin tahdissa. Jonkun näköinen puhe- ja päiväkirjakerho kokoontui jo kodiksi kutsuttavan oman alueen katoksessakin iltapalaverin jälkeen. Hiljaisuus laskeutui alueelle klo 23, illan ollessa jo pimeä ja pilvien harhaillessa taivaalla. Jo hiljaisuuden laskeuduttua muutama hyvä haltijatar liikkui vielä alueella vihreät valot kaulassaan mutta heidän tekemisensä jääköön vain maahisten ja peikkojen tietoon...
Isot halit vielä kaikille kotijoukoille, hengissä ollaan ja hymyilläänkin vielä!

-Paula & Atte